Valtio valittaa ja vaikeroi

Päälaelleen kääntyneessä maailmassa valtio kääntyy valitusviraston puoleen, esittää kirjallisen valituksen alamaisen tarjoaman kuuliaisuuden, kuluttajuuden lojaliteetti- ja sitoutumisongelmista. Valtio on huolestunut siitä, ettei sen itsensä itselleen ottaman mandaatin mukaan kuluttaja näytäkään kuluttavan, alstuvan tai olevan, vaan kuluttaja on heittänyt kaapunsa jorpakkoon, äänestänyt jaloillaan ja lähtenyt muiden runsaampien lihapatojen ääreen. Nyt kun suvereeni onkin kuluttaja ja alamainen, se valittaa ja vaikeroi. Alamainen suvereeni ei kuitenkaan voi käskeä ja huutaa, kuten ei voi kuluttajakaan silloin kuin se ei ole alamainen.

politicsValtasuhteen absurdius ja sitä tukevien instituuttien traaginen asema käy yhä oudompaan valoon. Kansallisen turvallisuuden nimissä suvereeni ryhtyy ihmisten kuluttajiksi, syö ihmistä, resurssia, aikaa ja rahaa, kuin nälkäinen lapsi. Ihminen joka ei ole kuluttamisen kannalta tarpellinen, ei tarjoa syömistä, lihaa ja luita kaluttavaksi, on huono kuluttaja ja saa mennä. Tyranni kasvattaa ihmislihaa syötäväksi, kulutettavaksi, kuluttajaa kulutettavaksi kuin myyttinen tulevaisuuden robottien ja koneiden rakentama kaupunki, jossa ihmiset kasvavat liemissä ja letkuissa, tuottaen energiaa, ruokaa ja taloudelista kasvua, suvereenille. Sellaista on nykymeno — pelastukoon ken voi!

Ei auta valittaminen, kun asetelma ei tue prosessia. Suvereeni ei voi valittaa, koska sen mandaattiin kuuluu sen sijaan käyttää väkivallan monopolia, suvereenin tulee lyödä, kiristää ja uhkailla — kuluttaja voi ehkä valittaa, mutta suvereeni voi kieltää tämänkin ilon. “Päätöksestä ei saa valittaa”, se sulkee suut ja laittaa suppuun. On tyrannien aika nousta, käyttää kuluttajaa, kuluttaa käyttäjää, omaksi edukseen ja ravinnokseen. Hyvästi demos ja kratia, kun vanhat valtakunnat radikalisoituu, hallinto täyttyy miliisillä, sotilailla ja taktisella henkilökunnalla. Vallankumous tapahtuu vaivihkaa, saa lempeät ja pehmeät hellittelynimet. Valtion tyranni oppii toteuttamaan totaalista dominanssia, muuttaen rauhan sodaksi ja sodan rauhaksi.

Kuluttajan rooliksi tulee miinojen kuluttaminen, voi kuluttaa polkua kun taapertaa eteenpäin, pitkiäkin matkoja idästä länteen, etelästä pohjoiseen. Kautta rantain ja ryteikköisten metsien, joskus spontaanisti ja joskus osana muuta liikehdintää — suvereenin käskystä. Jos ei alamaiselle maistu kuluttajan rooli, sopii siirtyä ulos nauttimaan pihakeittoa. Joskus sekään ei ole mahdollista, kansallisen turvallisuuden nimissä, ja seuraukset ovatkin traagisia. Musta savu nousee vain aamuvarhain, kun muut vielä nukkuvat. Taivas huokaa ihmeissään.