Turistihinnat ja vieraiden verottaminen

Tourist PricesUsein vanhat konseptit kuluttajista rajasivat ja kohdensivat terminsä sen ajan kansallisaatteen ja nationalismin hengessä omiiin pikemminkin kuin muihin. Terminä kuluttajuus indikoi osaa tuotantoketjun kokonaisuudesta, veronmaksajaa, ketjun hännimmäistä, mitätöntä ja pientä yhteiskunnan “resurssia”, jolle kaikki kustannukset ja riskit voitiin ulkoistaa kuin roskapankkiin konsanaan.

Aasian valtavissa suurkaupungeissa ei kuluttajia tunneta, mutta joskus valitus käy täysillä ja liikenne on ihan tukossa. Suuret kaupungit kuitenkin elää ja kukkuu hyvin, ihmisiä riittää ja kaikki haluavat täyttää päivänsä mielekkäällä tekemisellä. On tietysti sellaista tahoa, joka valtaa reviiriä omakseen, julistaa olevansa kuningas tai tsaari, pitävänsä jöötä ja vuokraavansa alamaisilleen olemisen oikeutta. Mutta suuri Aasialainen kaupunki on enemmän, ja tekee ihmiselle tilaa. Mutta suurkaupungissa, suuressa maailmassa, ihminen ei ole kuluttaja eikä ihminen, muttei myös turistikaan, yleensä voi valittaa. Joskus voikin, muttei kuukaan oikein yleisesti ajattele että siitä mitään iloa tai hyötyä on, tai että miksi niin tekisi. Jos paikallinen viranomainen toimii lahjoitusvaroin, ei siitäkään kukaan oikein viitsisi valittaa, kun ei olla kuluttajia ja kun tilanne kuitenkin on kaikkien kannalta ihan ok.

Taksikuskit kautta maailman tietää että turistit haluaa nähdä ja kokea. Moni kuski paneekin parastaan ja painaa kaasujalkaa reilusti. Antaa koneelle menoa, kun keltainen, vihreä, punainen, sininen tai minkä värinen nyt onkaan, riippuen kaupungista, sellainen auto kiihtyy hurjaan menoon läpi loputtoman suurelta tuntuvan kaupungin. Turistin on hyvä istua tukevasti takakenossa penkillä, ja antaa kuskin viedä. Oman pikku mobiililaitteen kautta turisti ihmettelee ja kokoaan nopean ja kevyen kenttätuomioistuimen, syytettynä kuski ja yleinen syyttäjä takapenkillä, neuvoo reittiä, opettaa arrogantisti toista jonka kotikaupungissa on kylässä, ja epäilee, epäilee päänsä puhki, että kyllä se nyt asiattomasti kiertää ja pyörii ympäriinsä, että tulisi mittariin enemmän rahaa ja saisi turistilta nyhdettyä muutaman kolikon lisää.

Monissa yhteisöissä on protektionistinen suhde meidän ja vieraan välillä. Ja vieras on yleensä se joka maksaa. Vaikkei verotusoikeutta olekaan, vieraan tietämättömyys johtaa kuin vaivihkaa suurempiin kustannuksiin. Kuluttaja suuttuu, kun ei tiedä, eikä tieto ole ilmaista.