Oppirahat ja korruptio

corruptionVanhan suomalaisen sanonnan mukaan “oppirahat on aina maksettava”, mikä tietysti sopii myös erillisen turistihinnaston pitämisen perusteeksi. Mutta joissain maissa koulutus, oppirahojen maksamisen velvollisuus on institutionalisoitu eri tavalla. Toisesa kulttuurissa osaamaton pääse hengestään, mutta vastavuoroisesti saa oppia kerättyä pienemmillä investoinneilla ja matalamman kynnyksen yli kurotettuna. Oppi on aina rajannut talouspolitiikkaa, sosiaalisia asemia ja muodostanut vallanpidon piirit. Toinen systeemi ei välttämättä ole parempi toista, vaikka kumpikin saattaa ihmeissään syytellä toista huonommaksi ja olla ylpeä omastaan.

Ihminen, olkoot kuluttaja sitten, tai vain ihminen, ostaessaan, myydessään tai tehdessään mitä hyvänsä asioita, tasapainoilee tiedon, osaamisen, rohkeuden ja voiman välillä. Vaikka olisi tietoa ja osaamista, ei välttämättä välty turistille viritetetyltä ansalta, tai epärehelliseltä kauppiaalta jossain päin maailmaa. Toisaalta rohkeuden ja voiman avulla voi edetä, muttei välttämättä selviä hengissä siitäkään. OIkea tasapainoilu näiden seikkojen välillä voinee johtaa kauppatapahtuman tai muun sensellaisen kannalta toivottuun lopputulokseen.

Oikeiden valintojen tekeminen ilman tietoja ja kokemusta, ilman kokeilemisen ja arviomisen ennakkoluulotonta rohkeutta on sula mahdottomuus, ellei aivan epätodennäköistä vain. Silti kuluttajan rooliin on liitetty vahvemmin transaktionaalinen elementti, vastaanottaminen, käyttäminen, ja ottaminen pikemminkin kuin ajattelu, osaamisen kehittäminen ja ihmisyyden korostaminen, kyvykkyys ja hienotunteisuus. Tämä siksi, että institutionaalisesti kuluttajien suuren massan on oltava ja asetuttava alttiiksi, ottavansa annetun ja asettuvansa alistusasemaan, tekevänsä ostonsa, tapahtumansa, vailla parempaa tietoa, osaamista saatika kokemusta. Pinnallinen kerros käyttäytymisen säännöstöjä on kehittynyt, joiden tarkoitus on kuorruttaa tapahtuma siinä määrin kiilotelluksi ja kauniiksi ulkoisesti, ettei se herätä sen kummempaa kahakkaa. Taustalla tietämätön ostaa tietoa omivalta jotain, vailla parempaa tietoa ja osaamista, ja kauppatapahtumassa rikastuu vain se joka tietää, ja se joka antaa ja ei tiedä, vain köyhtyy. Näin on alamaisen, kuluttajan, rooli. Ja Marxkin kysyi, miksei ihmiset nouse kapinaan?

Erilaista maksuvallia rakennettaan, niin opintoihin, etenemiseen, liikkumiseen, avioliittoihin, lisääntymiseen ja onnellisuuteen. Oppimisesta, osaamista ja tietämisestä tulee valanpidon piirejä ylläpitävä ja vahvistava konsepti. Ja kuluttajan, alistuneen ja vastaanottajan rooliksi jää ottaa se mitä annettan, ja valittaa, valittaa ja surra.