Neuvonpitoa ja konsultointia

progressingAlamaisen valitus etenee kuin Kafkan oikeusjuttu. Tärkeintä valitukselle on, että se etenee, ja se, että eteneminen tapahtuu valittajasta riippumatta. Onhan asia siirretty institutionaalisiin rattaisiin, suvereenin edustaja on ottanut sen armosta käsittelyyn. Käsittelyyn ottaminen on kuin alamaisuuden uusi konfirmaatio, koska valitusta ei voi ottaa käsittelyyn jos valittajan rooli ja identiteetti ei ole selvillä. Toinen suvereeni ei voi valittaa, vain kuluttaja voi valittaa. Valittaminen on modernia ripittäytymistä, jossa ihminen saa näennäisesti piilossa esittää huolensa ja murheensa, palkintona tulee kepin ja porkkanan lisäksi selkään taputtelua ja ehkä amuletti, jonkinlainen kirjalline symboli. Suvereeni antaa anteeksi, kun asia sovitaan. Alistussuhde voimistuu ja suvereeni kampaa hiuksiaan tiukempaan yläviistoon, antaa viiksien kasvaa ja huutaa “Rauha!”.

Suvereeni käsittelee ja on myötämielinen, esittää kohtuullista ja ottaa kokonaisvaltaisen otteen. Vallan kasvot peitettynä, se esiintyy ja näyttelee, pitää kulissit ja teatterin käynnissä, koska show voi alkaa minä hetkenä hyvänsä. Kuluttajan rooli alamisena on hyväksyä asian käsittely, ja tunnustaa ja hyväksyä valistuksen ajan logiikat, säännöt ja todistelu.

Valtasuhteiden kehityksen ja dynamiikan murroskohtia konsultoimaan suvereeni on kehittänyt erityisen lähettilään, toimiston, jonka käytävät ammottavat ja kumisevat, luukkuja on monenmoista ja ne avautuvat kuin sesam loitsuilla. Välittäjän, asioita diilaavan kasvottoman hahmon myyttinen ja salaperäinen rooli kiteytyy neuvojen antamiseen. Aikoinaan maasta paennut sai puhelinsoiton, jossa annettin yksipuolisesti ja epävirallisesti, neuvoja konsultointia, että olisi parempi poistua ja äkkiä. Toinen vallanpitäjä sai epäviraliselta neuvonpitoa harjoittavalta konsultilta neuvon, että on parempi siirtyä takavasemmalle ennen kuin päitä putoaa. Käskikö suvereeni? Ei käskenyt, eikä ollut hänen syytään, mutta asiat kuitenkin tapahtuivat. Sellaista on moderni demokratia kun uusia valtakuntia rakennetaan.

Suvereeni jakaa neuvoja välittäjiensä kautta. On parempi totella, kun alistusuhdetta neuvomaan organisoitu asiamies antaa konsultointia. Ilmaistahan se on, tai ei ole, koska pelissä on henki ja elinkeino. Rahaa ei tarvitse neuvoista antaa, mutta suvereeni ottaa silti omansa, noudattipa ohjetta tai ei. Epävirallinen neuvonpito ja konsultointi haastaa läpinäkyvän oikeusvaltion, mutta tuo tehokkuutta hallintoon. Kuin opettaja, joka yrittää saada oppilaan itse oppimaan ja oivaltamaan, moderni tyranni saa neuvonpidon kautta, konsultoinnin puitteissa, alamaisen itse alistumaan ja tyytymään rooliinsa.