Laillistettua hutunkeittoa

Suvereenin kannalta liiketoiminnan elinedellytykset ovat ehdottomat tärkeät turvattavat, tuottaahan se veromarkkoja ja euroja sille itselleen. Kuvitelma ja uskomus puhtaasta taloudesta on lähinnä asettelukysymys, ja alistussuhdetta vahvistava tekijä. Moraaliset viestit vahvistavat oman puhtauden suhtetta vieraaseen ja etäällä pidettävään. Korruptio vastaan uhkailun ja kiristämisen institutionalisoidut muodot taistelevat keskenään ja muodostavat toinen toistaan haukkuvia ja halventavia kuvaelmia.

consumerKuluttajan asemaan leimattu ei koskaan voi nousta suvereenin haastajaksi. Jos näin olisi, koko asetelma horjuisi. Kuluttajan asemaa tulee vahvistaa veronmaksajana, riskin ulkoistuskohteena ja hetkellisenä, vajaana ja epätäydellisenä käyttäjänä. Kulut ja riskit valuu aina alaspäin tahoille jotka korkeintaan kykenevät maksavat siitä hengellään. Asetelma on käytännöllinen, koska suvereeni ja sen pienet apurit ja peesaajat saavat kaavittua lisää toimintaympäristöä, pelivaraa ja samalla kehitettyä jatkuvuutta toiminnalleen ja toisaalta alamaiset omaksuvat jatkuvan pelon ilmapiirin, jossa koiran kouluttamisen lailla rangaistus ja palkinto tulevat sattumanvaraisesti ja kivuliaasti. Oikein kunnolliseen alamaisuuteen ja alistumiseen pyrkiminen saa rationaaliset puitteet kun valittamisenkin mahdollisuus on suotu. “Jokaisella on oikeus saada asiansa käsittelyyn”, julistaa suvereeni ja vahvistaa omaa asemaansa.

Siinä missä suomalainen yhteiskunta päätyi nationalistisen nousukauden aikaan tasavaltaiseksi lakikirjaan, valistuksen ideaaliin ja sanoihin valtansa nojaamaan rakentaneeksi pikkuvaltioksi, jokin toinen vanhempi imperiumi, valtakunta, vetosi hyvään monarkkiin, ehkä sotilashallintoonkin, jossa oikeus ja kohtuus kulminoitui kunnioittamiseen ja olemisen kautta. Seremoniallinen alamaisuus ei kuluttajia tuntenut, saatika valittamista, mutta silti kasvoi kovempaa vauhtia, kohteli ihmisiä, alamaisiaan hyvin ja kukoisti tuhansia vuosia. Pystyyko liberaaliin sanaan, logiikkaan, kirjaan ja kirjoituksiin, sääntökokoelmiin ja niitä tulkitseviin valittujen kuoroon sokeasti uskova pieni itsensä pahasta puhdistanut kansakunta, ja valtio, vastaamaan modernin globaalin haasteisiin? Syntyykö, nouseeko, tuhkasta uusi fenix, vai taantuuko se väkivaltaiseen taisteluun oman olemisen mahdottomuuutensa puolustamiseksi?

Kuluttajuus on maailman mittakaavassa vain vähän kuuluissuutta sanut alistamisen muoto. Silti sen erityislaatuisuutta tupataan korostamaan joissakin piireissä. Kuluttajuuteen viittaava termistö asettaa ihmisen erilleen ihmisestä, osaksi yhteiskunnallista tuotantokoneistoa. Siinä missä Turkkilaisia basaareita haukutaan joissain piireissä, toisaalla riitely, kinastelu ja tinkiminen saa instituotinaaliset muodot. Jälkilöylyt ja pelottelu, siinä basaarin mekanismit toisella tavalla toteutettuna.