Kestääkö Sipilän hallitus loppuun asti?

Suomessa on ehditty tottua siihen eurooppalaisessakin katsannossa varsin harvinaiseen ilmiöön, että hallitukset istuvat aina koko vaalikauden eivätkä hajoa kesken matkan. Juha Sipilän I hallitus (joka tällä haavaa näyttää vahvasti jäävän myös insinöörin viimeiseksi) on kuitenkin natissut jo useaan kertaan liitoksissaan, ja politiikan kommentaattorit ovatkin saaneet tosissaan miettiä, voisiko hallitus olla hajoamassa.

Seuraaviin eduskuntavaaleihin on kuitenkin enää vuosi jäljellä, joten hallituksen kaatuminen loppumetreillä vaikuttaa taas epätodennäköiseltä – pääministerin ei-niin-ainutkertaisista uhkailuista huolimatta. Toisaalta taas vanha tuttu sote-soppa on jälleen kiehumassa yli, ja oikein kukaan ei osaa sanoa, mitä tapahtuu syksyn maakuntavaalien suhteen, vai tapahtuuko.

Vapaavuori vain osa showta?

Elina Lepomäki ja Jan Vapaavuori ovat vetäneet sote-sovusta huomion jälleen sote-riitaan. Helsingin ja Uudenmaan maakunnan rooli tässä vaikuttaa kapinoitsijan roolilta, ja em. kaksikko nimettäköön kapinakenraaleiksi. On silti vielä täysin avoinna, kyteekö kokoomuksen sisällä todella Uudenmaan kansanedustajien aito kapinaliike, vai onko kyse siitä perinteisestä ja paljon puhutusta kaksilla rattailla ajamisesta. Kertoimet jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta ovat varsin pienet.

Mikäli kyseessä on kuitenkin kertoimien vastaisesti aito kapinaliike, voi politiikan vuosi 2018 tuoda mukanaan valtakamppailun orpolasten ja vapaakaupunkilaisten välillä. Tämä olisi varsin mielenkiintoinen asetelma varsinkin kokoomuksen eduskuntaryhmän kannalta: löytyykö suositun pormestarin taakse asettujia lopulta kovinkaan paljoa?

Asiantuntijoista, tuosta harmaasta massasta, on niin ikään taas puhuttu opposition ja hallituksen suin. ”Asiantuntijat sanovat, että…” on alkanut moni puheenvuoro. Asiantuntijoissa on se kätevä puoli, että jokaista näkökulmaa puolustamaan voi löytää jostakin tiedekunnan nurkkatoimistosta sopivan asiantuntijan. Yleensä jopa kaksi. Ja kahdessa asiantuntijassahan on se kätevä puoli, että tällöin voidaan puhua asiantuntijoista monikossa. Vaalikarjan on hyvä pitää tämä mielessä.

Voisiko Sininen tulevaisuus keikuttaa venettä?

Hallituksessahan on keskustan ja kokoomuksen lisäksi kolmaskin puolue. Tämä on tietysti helppo unohtaa, sillä painiihan kyseinen takiaispuolue kannatuksessaan samassa sarjassa lähinnä yhden Väyrysen puolueen, kansalaispuolueen, sekä merirosvopuolueen kanssa. Sinisen tulevaisuuden nokkamiesten ja -naisen pelastusveneet lienevät jo valmiina seilaamaan naapureiden porvarillisiin pöytiin, ehkä joku demareihinkin. Veneisiin ei kuitenkaan pidä ottaa raskaimman salkun ”rivijäseniä” mukaan – kevyet kumiveneet eivät välttämättä kestä nakkimukin ja hillotolpan tuomaa lisälastia.

Periaatteessa Sininen tulevaisuus voisi kuitenkin sinetöidä etuajassa paitsi oman, myös Sipilän hallituksen kohtalon. Hallituksista ovat viime vuosina lähteneet niin vihreät kuin vasemmisto hallituskauden loppupuolella, joten itse manööverissä ei olisi mitään uutta tai poikkeuksellista. Karismaattisilla lahjoilla ja ominaisuuksilla siunatun johtajansa, Simon Elon, johdolla siniset toki voivat erottautua punavihreistä ja olla hallituksessa mukana koko nelivuotiskauden ”kantamassa vastuuta”.

Sininen tulevaisuus on itse asiassa paluu siihen jälki-smp:läiseen puolueeseen, joka Perussuomalaiset parikymmentä vuotta sitten oli: yhden kansanedustajan tynkäryhmä. Yhdenkin edustajan läpi saaminen voi varsinkin ilman Timo Soinia olla kovan työn takana. Perussuomalaisilla ilman rasismia ei vaikuta olevan kovin paljoa kysyntää.