Globalisaatio, tekninen kehitys ja kuluttajat

GlobalizationYhä ja alati muuttuvan globaalin valtapolitiikan myllerryksessä vanhat kansalliset skeemat, kuluttajuudet, alistussuhteet ja tekninen kehitys joutuvat, tai pääsevät, uuden harkinnan ja arvioinnin alaiseksi. Miten käy kuluttajuuden, kun ihmiset nousevat ja vaeltavat, kun yhteiskunnat joissa vannotaan korporatioiden nimiin kohtaavat yhteiskuntia joissa valta- ja alistusrakenteet ovat eri tavalla orientoituneita. Ei liene enää kansallista koheesiota, vaikka sen perään joku haikaileekin, vaan vain myyttinen ja kirjava todellisuus, jossa ihiminen kuoriutuu irti kuluttajuudesta ja vanhat valtaistuimet kaatuu.

Globaalilla teknisellä kehityksellä on tietysti ollut ja on merkittävä roolinsa tässä maapalloistumisen ja maailmankansalaisuuden rakentumisessa. Ihmisen elinehdot, elinkeinon, työn tekemisen, ruoan ja terveyden itselleen monopolisoineet kaliffit sortuvat, kun globaali tekninen kehitys tekee tuloaan. Miten käy vanhojen suvereenien? Uskaltavatko ne irroittautua vallanpidon roolistaan, kumartaa ja poistua takavasemmalle, vai ryhtyvätkö ne, kuten nyt jo näyttää käyneen, vinhaan ja veriseen taistoon oman vanhan asemansa säilyttämiseksi ja elähdyttämiseksi? Kuluttajuudella, eli ihmisten alistetulla ja alisteisella asemalla on merkitystä tässä spektaakkelissa, kun pakolaisvirrat kääntyvätkin yhtäkkiä ulospäin sieltä missä niiden kovasti pelätään lisääntyneen toiseen suuntaan. Vanhat tyrannit säikähtävät, kun globaali diversisteetti tulee taloksi.

Jos kuluttajan asema nouseekin valittajasta kohti omistajuutta, jos valtio huomaakin siirtyneensä valittajan rooliiin, kääntyy asetelmat päälaelleen ja mielikuvituksettomat mutta vahvasti aseistetut kenraalit, sotilaat, virkamieskoneisto ja muut asiamiehet saattavat tulkita tilanteen väärin ja itsensä uhatuksi. Uusi kuluttajuus saatta nousta pintaan, jossa suvereeni kuluttaa itsensä puhki. Kykenemättömänä kääntää maapalloistumisen prosessia, se villisti tempoo ympäriinsä kuin juopunut elefantti, porsliini lentää eikä ihmiset, nuo vanhat ja entiset kuluttajat, enää ole edes kuluttajan arvoisia, kun on kyse kansallisesta turvallisuudesta — on kaikki kienot sallittuja.

Taas kerran saattaa käydä niin, ettei suvereeni pelkääkään ihmistä, kuluttajaa, vaan ryhtyy ottamaan hänet omakseen, kuvittelee omistavansa hänet ja hänen ajatuksensa. Peloton tyranni terrorisoi ihmisiä, koska hänestä pelokas ja nälkäinen alamainen on hyvä alamainen. Minne katosi demos ja kratia, kun uudet nationalistiset tyrannit nousivat valtaan, syyttäen että on kuluttajien, alamaisten, vika kun koheesio ei säily, rajat vuotaa ja ihmiset puhuvat yhä oudompia kieliä.